Musiikki on itselleni äärimmäisen tärkeää. Kadotin sen välillä pitkäksi aikaa, mutta löysin uudelleen, ja esim. koneella istuessani olen nykyään 99,9 %:sti kuulokkeet korvilla. Oma musiikkimakuni pyörii pääsääntöisesti tuolla hevin/metallin puolella ja soittolistalta löytyy sellaisia bändejä kuten Iron Maiden, In Flames, Soilwork, Sparzanza, Seether, Avenged Sevenfold jne. Listasta tulisi todella pitkä, joten en ala luettelemaan kaikkia.

Koska en ole ihan teini-iässä enää, pikemminkin sarjassa 39 ja risat (muistaakohan kukaan enää kyseistä sarjaa telkusta...), ympäristö ei aina oikein tahdo ymmärtää musiikkimakuani. Tästä aiheesta on syntynyt muutamia kiivaitakin keskusteluja esim. työkavereiden kanssa kummankin puoltaessa jääräpäisesti omaa näkökantaansa. On ne vaan olleet huimia taistoja, Iron Maiden vs. Kaija Koo... ;)

Silti en ymmärrä ihmisten nurjamielistä suhtautumista toisen mieltymyksiin. Itse en suostu mistään hinnasta kuuntelemaan humppaa (ei tod. jaksa Mahtavia Peräsimiä ja Pulleita Purjeita), valssit, tangot ja kotimainen poppikin on kiikunkaakun. Mutta siitä huolimatta ei minulla ole tarvetta lytätä toisen musiikkimakua maanrakoon, jos tykkää niin tykkää – se on kyseisen henkilön oma valinta. Jos omat korvani eivät kestä toisen valintaa, juoksen karkuun. Ja luonnollisesti pyrin aina käännyttämän jos mahdollista... ;D

Edellä olevaan liittyen on pakko myös nurista hieman. Ne jotka väittävät raskaan musiikin olevan pelkkää karjumista eikä laulutaidoista tietoakaan, sanon: kokeilkaapas vaan vetäistä esim. Iron Maidenia tunti yhtäsoittoa (Maiden kun on vielä jopa erittäin melodista myös laulullisesti) – väitän, että yritykseksi jää, kun taas Katri Helenaa lurittelet helposti, vaikka sen tunninkin. Metalli/hevi jos mikä vaatii todellakin lauluTAITOA. Ilman sitä ura jää lyhyeksi, koska konsertit ovat yleensä parin tunnin mittaisia (menestyvimmillä bändeillä myös kuukausia kestäviä kiertueita), eikä kenenkään äänihuulet kestäisi vaikkapa Children of Bodomin tai In Flamesin kaltaista revitystä ilman laulutekniikan hallintaa.

Toinen vakioväite on tämä saatananpalvonta ja saatanalliset viestit.. hohhoijaa... Totta, kyllähän noita bändejä löytyy joiden viesti on hieman kyseenalainen tai jopa yllyttävä, mutta pitääkö silti koko genre vetää samaan kategoriaan? Aivan sama kuin väittäisin, että kaikki kotimainen musiikki on syntistä ja yllyttää kumppanin pettämiseen Mamban kipaleen ”Pieni lemmenleikki” perusteella. Ne, joilla viiraa jo valmiiksi yläkerrassa, eivät tarvitse metallimusiikkia tai sotapelejä pimahtaakseen lopullisesti. Se tapahtuisi joka tapauksessa, vaikka he sitten lukisivat Aku Ankkaa. Joten mitä jos jätettäisiin kaiken tapahtuvan pahan sysääminen näiden syyksi ja yritettäisiin mieluummin vakavasti pohtia mikä nyky-yhteiskunnassa ja meissä ihmisissä oikein mättää?

Hmm... pitää lopettaa tämä, tai käy kuten yleensä kun pääsen vauhtiin – juttu leviää kuin pullataikina enkä lopulta tiedä enää itsekään mistä alunperin puhuttiin... :D

No, sanotaan nyt vielä loppukevennykseksi tämä. Vaikka raskas musiikki onkin sydämeni valittu, niin mahtuu sinne myös muuta, kuten Queen, Beatles, Eppu Normaali, Hector, Poets of the Fall... eli en ole sydämeltäni ehkä ihan niin musta kuin kuvittelit eikä päässäni kasva sarvia. ;)

Tässä muutamia linkkejä, jos haluat kurkistaa millaista möykkää kuulokkeistani tulee.

 

Ensirakkauteni – Iron Maiden <3 On muuten uskomaton duracell-pupu tuo Bruce-poju lavalla, tullut pari kertaa nähtyäkin... :D

Iron Maiden – Fear of the dark www.youtube.com/watch

Raskasta menoa naapurimaasta – ruotsalainen huippuhyvä bändi In Flames, joka kasvattaa suosiotaan ja menestystään koko ajan.

In Flames - Alias  www.youtube.com/watch

Vaikka et tästä biisistä pitäisikään, suosittelen lämpimästi videon katsomista – on hulvattoman hauska. Laita vaikka äänet pois ja katso vain video. Mutta muista laittaa äänet takaisin loppupuolella, ettet missaa parasta kohtaa. ;D

Pain – Shout your mouth  www.youtube.com/watch